Ei kesäpentuja

Ikävä kyllä meille ei nyt saada kesäpentuja. Ritvan kohdalla pentuhaaveet siirtyvät johonkin määrittämättömään ajankohtaan. Katsellaan milloin on hyvä aika kokeilla uudestaan onnea. 

Ritva on astutettu

 He ovat nyt saaneet toisensa 💘🥂💕

FI KVA-B Metsäsuharin Vilkas "Toivo" ❤️ Kotilinnun Vesihelmi "Ritva"

Toiveissamme olisi hyvän kokoinen satsi pieniä tulevaisuuden toivoja ❤️🙏

Mikäli Ritva tulee kantavaksi syntyvät pennut sopivasti kesän kynnyksellä 🌷☀️

Ritvan juoksu on alkanut 😍

Ritva

Ritva (Kotilinnun Vesihelmi) aloitti juoksun hieman odotettua aikaisemmin, mutta oikein hyvään aikaan silti. Seuraavan muutaman viikon sisällä matkaammekin jo miehelään. Ritvan puolisoksihan on valikoitunut Toivo (FI KVA-B Metsäsuharin Vilkas), joten kilometrejä kertyy, kun ajellaan Keski-Suomesta Pohjois-Savoon ja sieltä taas Etelä-Pohjanmaalle ja takaisin. Todennäköisesti ainakin pariin kertaan. Työnantajaltakin tämä harrastukseni vaatii melkoisesti ymmärrystä ja joustoa, mutta hei, ei mikään hyvä tule helpolla 🤭

Peukut pystyyn että astutus sujuisi hienosti 👍👍

Hei hei vuosi 2023 ja tervetuloa 2024 😊

Kuva: Riitta Laasonen 

Näin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä on tullut aika kiittää kasvatinomistajia jälleen yhdestä mukavasta vuodesta 😊 Pieni porukka on tehnyt kokoonsa nähden aika tosi kivasti tuloksia useammasta lajista 👏 Moni on jälleen käynyt metsällä ja työkoirarintamalla vaikuttavista kasvateista yksi on eläköitynyt (TM Sörkänväärä "Sälli" ❤️) ja pari taas jatkanut uraansa siellä urajanan toisessa päässä. Vuoteen on mahtunut taas paljon hyviä kuulumisia, mutta toki myös jotain ikävämpääkin. Eipä niiltä ikäviltäkään kuulumisilta koskaan täysin säästytä, kun on kyse elävistä olennoista.

Yksi yhdeksän varsin aktiivisen pennun pentue saatiin saateltua matkaan alkukesästä (Työmiehen Poreinen x Metsäsuharin Vilkas) ja seuraavan suunnitelmia tehtyä ☺️ Kevään juoksusta on siis tarkoitus astuttaa Kotilinnun Vesihelmi "Ritva" erittäin hyväksi todetulla uroksella Metsäsuharin Vilkas "Toivolla". Tämä on ensimmäinen sekalinjainen pentueeni, jota odotan kyllä suurella mielenkiinnolla. Toivotaan että asiat etenisivät suunnitellusti 🙏

Vuoteen on mahtunut myös kolme keneltreffiviikonloppua: toukokuussa Villiilässä, heinäkuussa Joensuussa Nevalaisen Heikin opissa ja syyskuussa vielä täällä luonani Keski-Suomessa. Olen kiitollinen saadessani näitä järjestää aktiiviselle ja innokkaasti osallistuvalle kasvattiporukalle. Kiitos kun tulette ja mahdollistatte siten kenneltreffien toteutumisen 🙏

Omat koirat ovat voineet hyvin. Kaisan strekkasin alkuvuodesta ja aktiivinen seniori on muuttunut entistäkin aktiivisemmaksi (lue: hullu 😂) senioriksi. Punkku on palautunut vähitellen isosta pentueestaan ja takonut kartturinsa Tuulan kanssa kasaan niin ahkerasti mejästä ykköstuloksia, että valioituminen on kiinni enää yhdestä ykkösestä. Wau ja kiitos ❤️🙏 Nätin kanssa olen edennyt hitaasti harrastuspuolella, ajatuksenani antaa senkin kasvaa ja kehittyä rauhassa. Vuoden tavoite oli taipparit ja ne me suoritettiin. Ensi kaudella olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan siipiä sitten nome-b -kokeissa. Noseworkia olen treenannut enemmän ja vähemmän ahkerasti koko lauman kanssa. Punkun ja Nätin kanssa olisi toiveissa avata koeurat tässä kuluvan vuoden aikana. Kunhan vain saataisiin niitä koepaikkoja! Varmaan eniten silti taas odotan tulevaa metsästyskautta ☺️

Vuosi 2024 tulee olemaan vuosi, jolloin ensimmäinen Työmies-pentue täyttää 10 vuotta. Minustahan ei koskaan pitänyt tulla kasvattajaa. Olin vain innokas nuori harrastaja, joka sattui saamaan käsiinsä vuonna 2010 upean metsästyslinjaisen nartun Elsasin Black Bush "Oilin". Koiran jonka erinomaisuuden tajusin itse paljon myöhemmin kuin ne kokeneet harrastajat, kouluttajat ja kasvattajat, jotka alkoivat ehdotella, että käyttäisin sitä jalostukseen. Minulle se oli "vain" täydellinen ystävä ja monitaitava harrastuskaveri, jonka moottori kesti, kesti ja kesti. Päätös pennuttaa Oili olikin lopulta paljon isompi mitä olin etukäteen osannut kuvitella ja avasi oven aivan uuteen maailmaan. Helppoa ei ole ollut ja edelleen koen olevani ennen kaikkea harrastaja. Tuntuu vieraalta kutsua itseään edes kasvattajaksi. Harrastajan identiteetti on niin vahvana. Siksipä varmaan edelleen koen vain kasvattelevani pentueen kerrallaan. Uteliaisuudesta ja rakkaudesta rotuun ❤️

Katsotaan mitä vuosi 2024 tuo mukanaan 😃 Ainakin pari kenneltreffiviikonloppua on jo lyöty lukkoon ja tosiaan pentuhaaveitakin on. Ainakin tuon yhden pentueen verran 😌

Elämänmakuista uutta vuotta toivotellen,

Essi & tytöt 🐾🐾🐾

PS. Kuvaksi valikoitui ihana kesänmakuinen muisto heinäkuiselta kennelleiriltä, jota vietimme Joensuussa. Ai että miten mieltä lämmittää muistella tätäkin hulvattoman hauskaa kesäistä reissua ☀️💦😎