Hilppa oli ensimmäinen ihan oma koirani, jonka otin lähinnä lenkkikaveriksi, mutta harrastuskentilläkin ehdin sen kanssa muutaman vuoden pyöriä. Se oli viisas, herkkä ja oman arvonsa tunteva koira. Hilpan kanssa harrastelin aikoinaan paljonkin. Päälajina oli agility, mutta myös tokoilime ja kävimme pk-hakutreeneissä sekä teimme pk-jälkeä. Hilppa rakasti yhdessä tekemistä, mutta häiriöiden sietämättömyys tuli harrastuksissa etenemisen esteeksi ja aiheutti myös koiralle niin paljon stressiä, että raskain mielin päätin jättää tavoitteellisen harrastamisen sen kanssa. Päätös oli oikea ja koiran stressitasot laskivat pikkuhiljaa siedettävälle tasolle. Edelleen Hilppa kulki mukana tokokentillä tehden mielenvirkistystokoa ja toisinaan pääsi kokeilemaan myös nomejuttuja noutajan rinnalla.
Lenkkeilen koirieni kanssa paljon ja kuljemme luonnossa. Hilppa kulki näillä reissuilla aina mukana. Se rakasti olla siellä missä muukin lauma. Ainoastaan nomekokeet ja muut sellaiset tilanteet missä kuului laukauksia olivat Hilpalta poissuljettuja. Hilppa oli ikävä kyllä ääniarka ja pelkäsi melko voimakkaasti kaikenlaisia pamauksia (laukaukset, räjäytykset ym) sekä ukkosta. Ukkosenpelko sillä olu niin voimakas, että se hankaloitti paljon elämäämme kesäisin ja aiheutti Hilpalle isoa stressiä.
Vaikka Hilpan maailmassa olikin paljon mörköjä, oli siinä onneksi enemmän ilon aiheita, leikkiä ja mukavia touhuja. Hilppa oli minulle aina se ensimmäinen oma koira, jolla on ikuisesti paikka sydämessäni. Hyvästelin vanhuuden väsyttämän pikkucollieni viimeisen kerran 25.7.2020 ❤️
.
Linkki koiranet tietokantaan: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN53927/07&R=296
 |
| Hilppa nuorena |
 |
| Hilppis lempieväillään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti